Arkisto

”Olen oppinut ymmärtämään paremmin, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn, miten voin taistella hankalia tunteita vastaan ja miten voin estää itseäni joutumasta uudelleen ongelmatilanteisiin. Olen saanut käynneiltä hyvin vastauksia kysymyksiin, joihin en osannut vastata ennen avun saamista.”

Olen 25-vuotias mies. Olen ainakin viimeiset viisi vuotta ollut ongelmissa
seksuaalikäyttäytymiseni kanssa. Olin aikuisviihderiippuvainen. Sekään ei enää
riittänyt, vaan jossain vaiheessa kuvioihin astui lapsikohteinen materiaali. Tiesin aina,
että se oli laitonta ja väärin, mutta en silti lopettanut. Todellinen herätys minulle oli
vasta, kun poliisista otettiin minuun yhteyttä. Minuun otettiin yhteyttä kesken
työpäivän, ja jouduin käymään asunnossani poliisien kanssa, luovuttamassa
tietokoneeni ja kännykkäni heidän haltuunsa. Vaikka tiesin, että tuo päivä oli
mahdollisesti edessä, jos en muuttaisi tapojani, en silti ikinä muuttanut niitä. Tilanteeni
ja ongelmani realisoituivat minulle vasta silloin. Väliintulo rikkoi perusturvallisuuden
tunteeni, ja olin shokissa. Ihmettelin, miten olin sallinut tilanteen päästä näin pahaksi.
Olin pettynyt itseeni, ja tajusin saman tien olevani ammattiavun tarpeessa. Tunteeni
kuohuivat. Avun hakemisella halusin turvata, etten enää koskaan syyllistyisi tällaiseen
tekoon. Lisäksi halusin apua tilanteen aiheuttamiin vaikeisiin tunteisiin ja muutoksiin
ihmissuhteissa.

Avun hakeminen oli yllättävän työlästä. Kysyin aluksi jo poliiseilta, mistä voisin saada
apua, mutta en muista heidän sanoistaan mitään, luultavasti silloisen shokkitilani
vuoksi. Seuraavaksi otin yhteyttä työterveyteen, josta minut ohjattiin omalle
terveysasemalle. Työterveydessä minulle kerrottiin Seritatyöstä, johon olin sitten itse
yhteydessä. En muista tarkalleen, oliko se juuri noin päin, mutta kolme etappia siinä oli.
Lisäksi Seritatyö sattui olemaan lomalla juuri kesäaikaan, kun hain apua. Tauon jälkeen
pääsin kuitenkin avun piiriin, ja aloitin säännölliset tapaamiset Seritatyön käynneillä.
Oli suuri onni, että pääsin Seritatyön avun piiriin. Olen saanut apua juuri niihin asioihin,
joiden vuoksi hain apua. Olen oppinut ymmärtämään paremmin, miksi käyttäydyn
kuten käyttäydyn, miten voin taistella hankalia tunteita vastaan ja miten voin estää
itseäni joutumasta uudelleen ongelmatilanteisiin. Olen saanut käynneiltä hyvin
vastauksia kysymyksiin, joihin en osannut vastata ennen avun saamista.

Hienoa työssä oli, että minulla oli sama ohjaaja koko ajan. Lisäksi ohjaajani oli hyvin
osaava, ammattitaitoinen ja hänelle oli helppo puhua vaikeistakin asioista. On tärkeää,
että voi olla avoin ja luottaa ohjaajaansa. Yksityisyys oli myös hyvin hoidettu,
asiakkaiden tietoja käsitellään huolella ja toisiin asiakkaisiin törmääminen on estetty
aikatauluttalla käynnit järkevästi. Toiveitani otettiin myös hyvin huomioon käyntien
sisällöissä. Halusin ymmärtää, mikä aiheuttaa kaltaistani käytöstä, ja kävimmekin
paljon asiaan liittyvää teoriaa läpi. Puhuimme seksuaalisuuden lisäksi monista muista
asioista, jotka olivat mielessäni milloinkin, ja liittyivät tilanteeseen. Lisäksi sovimme
käyntien ajankohdista yhdessä, joten en joutunut perumaan lopulta yhtäkään käyntiä.
Käyntejä oli myös tarpeeksi säännöllisesti. Aluksi niitä oli tiheämpään, mutta kun pahin
alkushokki oli helpottanut, ja tulin toimeen paremmin, niitä harvennettiin yhteisellä
päätöksellä.

On ehdottoman tärkeää, että Seritatyön kaltainen tuki on olemassa. Jos sen avulla
estetään yksikin seksuaalirikos, on se kannattavaa. En ole suinkaan ainoa, joka tämän
kaltaisesta palvelusta hyötyy, ja on hyötynyt. Oman tekoni jälkeen olin monella tapaa
rikki, ja olisin saattanut joutua vielä pahemmille teille, jos en olisi hakenut apua.
Merkittävää on myös, että käynneillä pääsee keskustelemaan ammattilaisen kanssa,
joka on erikoistunut juuri tämän kaltaiseen toimintaan. Lisäksi on hienoa, että käynnit
ovat asiakkaille täysin ilmaisia. Onkin tärkeää, että hanke saa tukirahoitusta
jatkossakin.

Ammattilaisille, jotka kohtaavat minun kaltaisessani tilanteessa olevia henkilöitä:
Kiitos. Teette mielettömän arvokasta työtä. Sillä on iso merkitys, että kuunnellaan, ja
autetaan. Aiheet, joista teidän kanssanne puhutaan, ovat vaikeita, ja voi olla, että olette
ainoita, keille asiakkaanne kehtaa jutella näistä asioista. Tehty rikos voi olla shokki
tekijälle itselleenkin, ja on tärkeää, että he pääsevät puhumaan ammattilaiselle. Moni
rikollinen halunnee teon jälkeen ymmärtää itseään, niin se oli ainakin minun
tapauksessani. Te voitte auttaa siinä.

Avun hakeminen voi pelottaa, ja kynnys siihen voi tuntua isolta. Avun hakemista
empivälle ihmiselle haluaisin sanoa, että apua hakiessa ei menetä mitään, eikä siitä jää
merkintöjä eikä leimoja otsaan. Oma kokemukseni avusta on äärimmäisen positiivinen,
ja uskon, että kaikille seksuaalirikoksen tehneille olisi hyödyllistä hankkiutua avun
piiriin. Avun vastaanottamista ei kannata hävetä, se on oikea askel kohti parempaa
tulevaisuutta.

Minä olen onnistunut pääsemään yli tapahtuneesta. Olen sovittanut tekoni, ja käyntini
Seritatyössä loppuvat pian. Minua ovat tukeneet tilanteen läpi muutama uskollinen
henkilö ja ennen kaikkea Seritatyö. Keskustelut, käynneillä saatu uusi tieto ja
ajatusharjoitukset ovat jääneet päähäni ja auttaneet ymmärtämään itseäni paremmin.
Uskon, että pystyn jatkossa pitämään itseni poissa ongelmista. Minulla on ympärillä
perhettä, ystäviä, minulla on mielekkäitä harrastuksia ja oma ihana koti. Kaikki nämä
tukevat normaalia elämääni jatkossa. Haaveilu paremmasta tulevaisuudesta pitää
myös minut toiveikkaana

Tämä on osa Seritatyön 10 – vuotis juhlajulkaisua.

Lämmin kiitos asiakkaallemme asiakasäänen esiintuomisesta.

Seritatyö

Seritatyö lähetti 6.6.2023 seuraavan kannanoton kansanedustajille, jotka ovat tuoneet esille halunsa kiristää seksuaalirikosten rangaistuksia. Kannanotto lähetettiin myös hallituksenmuodostaja Petteri Orpolle, sekä hallitusneuvotteluissa mukana olevien puolueiden puheenjohtajille.

 

Hyvät vastaanottajat

Iltasanomissa julkaistiin 22.5. juttu otsikolla ”Kokoomus ja perussuomalaiset haluavat kiristää rangaistuksia raiskauksista ja lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista – oikeusministeriöltä täystyrmäys”. Haluaisimme nostaa muutamia huomion arvoisia seikkoja liittyen vasta uudistettuun seksuaalirikoslainsäädäntöön, sekä seksuaalirikollisille ja käyttäytymisestään huolestuneille henkilöille suunnatuista hoito- ja kuntoutuspalveluista.

Oulun ensi- ja turvakoti ry:n ja Vuolle Setlementti ry:n Seritatyössä on jo vuodesta 2015 tehty aktiivisesti työtä seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisemiseksi aluksi pilottihankkeena ja hankkeena ja sittemmin omana työmuotonaan. Työssämme tapaamme henkilöitä, joilla on taustallaan seksuaaliväkivallan teko, sekä henkilöitä, jotka ovat huolissaan omasta seksuaalisesta käyttäytymisestään tai kiinnostuksestaan. Asiakastyöhömme kuuluu myös läheistyö. Seritatyössä pyrimme muun muassa vahvistamaan näiden henkilöiden valitsemisen kykyä ja toimintayllykkeiden hallintaa. Pystymme myös tarjoamaan mahdollisuuden anonyymiin asiointiin, joka takaa osaltaan sen, että palveluihin uskalletaan hakeutua oikea-aikaisesti.

Seksuaalirikoslain kokonaisuudistus astui voimaan vuoden 2023 alussa.  Lain uudistuksen myötä aikuisten ja lasten nimikkeet on pääosin eriytetty, sukupuoliyhteyden määritelmää laajennettu ja rangaistuksia ankaroitettu. Tämän lisäksi on tullut uusia rikosnimikkeitä sovellettavaksi. Suojeltavaa oikeushyvää ovat seksuaalinen itsemääräämisoikeus, oikeus koskemattomuuteen ja lapsen oikeus terveeseen kehitykseen. Merkittävä muutos on myös lasta seksuaalisesti loukkaavan kuvamateriaalin hallussapidon ja levityksen (ent. sukupuolisiveellisyyttä loukkaava) siirtyminen rikoslain luvusta 17 lukuun 20. Nyt suojeltava oikeushyvä on yleisen järjestyksen sijaan lasten seksuaalinen itsemääräämisoikeus ja terve kehitys. Uusi laki on suostumusperusteinen.  Tällä hetkellä meillä ei vielä ole tilastotietoa uuden seksuaalirikoslain vaikutuksista. Kokonaisuudistuksen vaikutuksien arviointi on tulossa vuonna 2027.

Vaikka lain uudistus valmisteltiin huolella, jäi lainsäädäntöä laatiessa huomiotta ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat rikokset kuvamateriaalin osalta. Aiemmin luvun 17 alle kuuluneet rikokset siirtyivät uudistuksessa luvun 20 alle. Tämä on kokonaisuutta ajatellen järkevää ja merkittävä uudistus. Huomiotta jäi kuvamateriaalin käytön kanssa ongelmissa olevat henkilöt, jotka hakevat siitä irtautumiseen apua. Tällä hetkellä tilanne on ilmoitusvelvollisuuden osalta epäselvä ja vastauksia tähän kysymykseen emme ole saanet miltään taholta. Voiko matalan kynnyksen palvelut toimia, mikäli henkilön oma toive on irtaantua laittoman kuvamateriaalin käytöstä ja vapaaehtoinen palveluihin hakeutuminen voi käynnistää heti ensimetreillä rikosprosessin? Miten tämä motivoi hakemaan apua? Miten rangaistusten ankaroittaminen tässä kohtaa auttaa ja ennen kaikkea, ennaltaehkäisee?

Tilastoja tarkasteltaessa voimme havaita, että vuonna 2022 lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä ilmoitettiin 2 380, tämä on 13,9% enemmän kuin edeltävänä vuonna. Määrä on ollut nousujohteinen jo useita vuosia. Alaikäiset seksuaalirikosten tekijöinä on myös kasvanut vuosittain, vuonna 2022 alaikäisiä tekijöitä oli 545. Seksuaalirikoksista uutisoidaan viikkotasolla toistuvasti, jopa runsaasti. Miten tämä heijastelee yhteiskunnan tilaa? Onko seksuaalirikoksista tullut normaali osa elämää? Tarvitsemme kipeästi seksuaalikasvatusta niin lapsille kuin aikuisillekin. Tarvitsemme asennemuutoksen, ymmärrystä suostumuksesta ja tukea ennaltaehkäisevästi. Mihinkään näistä tarpeista ei vastaa rangaistusten koventaminen.

IL:n jutun mukaan ministeriö ehdottaa rangaistusten koventamisen sijaan vapaaehtoisia toimia, kuten seksuaalirikollisille ja käyttäytymisestään huolestuneille tarkoitettuja hoito-ohjelmia. Tämä on erinomaisesti linjassa maamme jo vuonna 2011 ratifioiman Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (88/2011) kanssa. Yleissopimuksessa on säädetty ennaltaehkäisevistä interventio-ohjelmista ja toimenpiteistä lausumalla, että henkilöillä, jotka pelkäävät voivansa syyllistyä kyseisen sopimuksen perusteella kriminalisoituun rikokseen, on oltava mahdollisuus päästä tehokkaisiin ennalta ehkäiseviin interventio-ohjelmiin tai -toimenpiteisiin, jotka on suunniteltu rikoksentekoriskin arvioimiseksi ja ehkäisemiseksi. Maininnan arvoinen sopimus on myös Euroopan neuvoston Istanbulin yleissopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 2015. Tässä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseen pureutuvassa sopimuksessa ratifioineet maat sitoutuvat toteuttamaan tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet ottaakseen käyttöön tai tukeakseen ohjelmia, joiden tarkoituksena on opettaa perheväkivallan tekijöille väkivallatonta käyttäytymistä henkilösuhteissa, jotta väkivallan uusiutuminen saataisiin estetyksi ja väkivaltaisia käyttäytymismalleja muutetuksi. Sopimuksessa tuodaan esille myös sellaisten hoito-ohjelmien toteuttaminen, joilla estetään erityisesti seksuaaliväkivallan tekijöitä uusimasta rikoksiaan.

Tekijöille ja potentiaalisille seksuaaliväkivallan tekijöille tarjottavien palveluiden tärkeys on kattavasti tunnustettu seksuaaliväkivallan ehkäisyssä, niin lastensuojelullisesta, kuin ihmisoikeudellisesta näkökulmasta laajemminkin. Tehokkaat interventio-ohjelmat tulisi siis tarjota henkilöille, jotka pelkäävät syyllistyvänsä seksuaalirikoksiin.  Tällä hetkellä arvokasta ennaltaehkäisevää työtä tekevät järjestöt, joilla on tässä ajassa kova huoli rahoituksensa turvaamisesta. Valtioneuvoston vuonna 2021 julkaisemassa tutkimuksessa Seksuaalirikosten tekijät, tekotilanteet ja ennaltaehkäisemisen mahdollisuudet todettiin seksuaalirikoksia ennaltaehkäisevien hankkeiden toiminnan resurssien turvaamisen olevan järkevää. Tutkimuksessa nostettiin esiin esimerkiksi seksuaalirikoksista sakkorangaistuksella selviävät, jotka saattavat jäädä kokonaan vaille apua ja tukea ilman sekundaaritason palveluiden ohjaamista.

Julkisin varoin kustannetaan toki tälläkin hetkellä Rikosseuraamuslaitoksen taholta kuntoutusta osalle seksuaalirikoksesta tuomituille, mutta tämä kattaa varsin pienen osan tuen tarvitsijoista, ja mikä merkittävintä, näissä tilanteissa ainakin yksi teko on jo tapahtunut. Me Seritatyössä tarjoamme matalankynnyksen apua jo silloin, kun henkilö on vasta huolestunut ajatuksistaan tai esimerkiksi seksuaalisesta kiinnostuksestaan lapsiin ja tarvitsee apua toimiakseen niin, ettei kenenkään rajoja ylitetä. Asiakkaina on myös tuomiotaan suorittavia henkilöitä ja vapautuneita, jotka tarvitsevat laajempaa ja pidempikestoisempaa tukea. Seritatyössä voimme esimerkiksi toteuttaa Uusi Suunta-yksilökuntoutusohjelmaa näiden asiakkaiden kanssa, sekä tarjota ohjelmatyöskentelyä jo oikeuskäsittelyä odottaessa, vapautumisen jälkeen ja myös tapauksissa, joissa asia ei ole rikosoikeudellisesti edennyt. Ohjelmatyöskentelyä voidaan myös tehdä käyttäytymisestään tai kiinnostuksestaan huolestuneiden kanssa.

Tunnistamme työmme kautta, että henkilöt joilla on huoli omasta seksuaalisesta kiinnostuksesta tai käyttäytymisestä, tarvitsevat tukea ja avun piiriin hakeutuminen on maassamme hankalaa. Vain järjestökentällä voi asioida anonyymisti ja palveluntarjoajia on vähän. Tällä hetkellä asiakasryhmien parissa maassamme työskentelevät Seritatyö, Välitä!-seksuaaliväkivaltatyö, SeriE-hanke ja Road-Kohti rikoksetonta elämää-hanke. Me Seritatyössä olemme valmiita jakamaan asiantuntijuuttamme myös kansallisten palveluiden kehittämisessä.

Tarvitsisimmekin aikaa, resursseja ja riittävää tahtotilaa, jotta hoitoketjut ja ennaltaehkäisevä työ kaikessa laajuudessaan pääsisi Suomessakin kestävämpään tilanteeseen. Miten voisimme aidosti ja kestävästi ennaltaehkäistä ja estää seksuaalirikoksia? Sillä kustannuksella, minkä rangaistusaikojen pidentäminen ja jälleen käynnistettävä seksuaalirikoslain säädännön uudistamistyö veisi, saataisiin aikaan mullistavia parannuksia ennaltaehkäisevässä tekijätyössä, seksuaaliväkivaltaa käyttäneiden henkilöiden kuntoutuksessa, hoitopolkujen juurruttamisessa ja palveluiden maantieteellisessä kattavuudessa. Miten rangaistusten koventaminen voisi vähentää uhrien syvää inhimillistä kärsimystä? Mihin sijoitamme kasvavan joukon alaikäisiä tekijöitä? Miten tärkeänä maassamme nähdään se, että voimme tarjota tukea toisten rajoja kunnioittavaan käytökseen?

Yhteistyöterveisin

Seritatyön seksuaaliväkivaltatyön asiantuntijat

Anu Heikkinen ja Minja Lappalainen