Arkisto

Seritatyö julkaisee elokuussa 2023 Minja Lappalaisen kirjoittaman ammattilaisille suunnatun menetelmäoppaan Seksuaalisten rajojen tunnistamisen ja vahvistamisen tueksi. Oppaassa avataan tutkimustietoon pohjautuen seksuaaliväkivallan tekoja tehneiden asiakkaiden, sekä seksuaalisesta kiinnostuksestaan tai käyttäytymisestään huolissaan olevien asiakkaiden tuen tarpeita, kerrotaan hoito- ja kuntoutuspalveluiden tilanteesta maassamme​ ja esitellään harjoituksia, joiden avulla vahvistetaan mm. asiakkaan tiedostamisen ja valitsemisen kykyä​.

Seksuaalisuutta loukkaava väkivalta haavoittaa yksin Suomessa vuosittain tuhansia henkilöitä, ja tiedämme, että näitä haavoittavia ja traumatisoivia tekoja jää yhä tänäkin päivänä paljon piiloon. Tekojen haavoittavuus yltää laajalle, eikä rajoitu ainoastaan uhrien kärsimykseen. On tärkeää muistaa, että jokainen ehkäisty seksuaaliväkivallan teko säästää suuren määrän inhimillistä kärsimystä niin uhrien, tekijöiden kuin heidän molempien läheistensäkin tahoilta. Myös turvallisuuden tunne yhteisöissämme pysyy tällöin ehyempänä.  Jos ajatellaan seksuaaliväkivallan tekijää, voidaan ajatella, että sisäistä turvallisuuden tunnetta nostavat ymmärryksen saaminen oman seksuaaliväkivaltaisen toiminnan taustalla olevista tekijöistä, haitallisista toimintamalleista ja tarpeista. Näiden tekijöiden ja tarpeiden nimeäminen ja tunnistaminen tekee asiasta käsiteltävän ja käsitettävän ja mahdollistaa oikein toimimisen vahvistamisen.

Turvallisen ja jokaisen ihmisen ihmisoikeuksia kunnioittavan yhteiskunnan vahvistamiseen tarvitaan kuitenkin meistä jokaista. Pohjalle vaaditaan kattavaa seksuaalikasvatusta, joka ei ole ainoastaan jonkin ehkäisyä, vaan myös positiivisen seksuaalisuuden vahvistamista. Seksuaalikasvatuksella voidaan lisätä tietoa, vaikuttaa asenteisiin ja toisaalta myös estää vahingollisia asenteita. Oikea tieto mahdollistaa omien seksuaalisten rajojen tiedostamisen ja puolustamisen ja vastavuoroisesti tukee muiden rajojen kunnioittamisessa. Seksuaalikasvatukseen kuuluu myös jo nuorillekin suunnattuna seksuaaliväkivallan käsittelyä, mutta ei ainoastaan suojelukeskeisesti uhripositiosta käsin. On tärkeää muistaa, että joukossa voi olla myös henkilöitä, jotka ovat rikkoneet toisten seksuaalisia rajoja. Monipuoliseen seksuaalikasvatukseen tulisi sisältyä tietoa myös usein vaikeammiksi koetuista aiheista, kuten lapsikohteisesta seksuaalisesta mieltymyksestä. On hyvä muistaa, että usein lapsikohteinen seksuaalinen kiinnostus havaitaan jo nuoruudessa. Merkittävää voi olla asian kanssa painivalle nuorelle ihan jo sen kuuleminen, että kyseessä on seksuaalinen mieltymys, johon ei nykytiedon mukaan voi itse vaikuttaa, mutta sen kanssa elämiseen voi saada apua ja on mahdollista elää hyvää elämää ilman, että koskaan rikkoisi kenenkään seksuaalisia rajoja. Mieltymyksen, seksuaalisen mielen ja tekojen irrottaminen toisistaan kaikilla tasoilla, myös erilaisista fantasioista puhuessa, olisi tärkeää. Yhteyksiä voi olla, tai voi olla olematta. Mielihalu tai mieltymys ei ole start-nappi, joka päättää miten toimimme. Toimintaa edellyttää ajatus ja valinta ja tahtikapuloissa on yksilö itse, kokonaisena ihmisenä.

Seritatyö on Oulun ensi- ja turvakoti ry:n ja Vuolle Setlementti ry:n yhteinen työmuoto. Seritatyössä ollaan aloitettu seksuaaliväkivaltaa ennaltaehkäisevä matalan kynnyksen niin sanottu tekijätyö vuonna 2016 ja tätä edelsi vuonna 2015 pilottihanke, jossa kartoitettiin matalankynnyksen palveluiden tarpeita. Seritatyössä on kehitetty matalan kynnyksen palveluita henkilöille, jotka ovat tehneet seksuaaliväkivallan tekoja ja henkilöille, jotka ovat huolissaan omasta seksuaalisesta kiinnostuksestaan tai käyttäytymisestään. Yksi iso asiakasryhmä on esimerkiksi lapsikohteisen seksuaalisen kiinnostuksen omaavat henkilöt. Kokonaisvaltainen seksuaaliväkivaltaa ennaltaehkäisevä työ huomioikin myös ihmiset, joilla on kohonnut riski seksuaaliväkivallan tekoon ja jotka ovat huolissaan seksuaalisista mieltymyksistään, ja se pyrkii vaikuttamaan siihen, ettei seksuaalisten rajojen ylityksiä tapahtuisi.

Nyt elokuussa julkaistavassa Menetelmäoppaassa Seksuaalisten rajojen tunnistamisen ja vahvistamisen tueksi, avataan näiden asiakasryhmien kanssa työskentelyä ja tuodaan esille erilaisia lähestymistapoja, joista voi olla ammattilaiselle hyötyä tärkeässä kohtaamistyössään. Oppaassa avataan tutkimustietoon pohjautuen asiakkaiden tuen tarpeita, sekä kerrotaan hoito- ja kuntoutuspalveluiden tilanteesta maassamme. Lisäksi kirjoittaja esittelee asiakastyöhön tuottamiaan menetelmiä, joiden avulla vahvistetaan muun muassa asiakkaan tiedostamisen ja valitsemisen kykyä. Harjoitteet ovat syntyneet asiakasryhmässä korostuvien teemojen ympärille, ja ne on menetelmäoppaassa selkeyden vuoksi jaettu neljään eri kategoriaan: addiktoituneen seksikäyttäytymisen hoitoon, rajojen tunnistamisen haasteiden käsittelyyn, toimintayllykkeiden hallinnan haasteiden käsittelyyn ja oman seksuaalisen mielihalun hyväksymisen haasteiden työstämiseen. Lisäksi kirjassa on selviytymiskeskeisen asiakastyön lopetteluvaiheeseen tarkoitettu harjoite, jossa koostetaan yhteen työskentelyä ja asiakkaan jatkosuunnitelmia. Esille tuodaan myös työntekijöiden mielenterveyden tukemisen ja työhyvinvoinnin edistämisen erityispiirteitä seksuaaliväkivaltaa ennaltaehkäisevässä työssä. Menetelmäopas on osa Seritatyössä tehtävää työskentelymenetelmien kehittämistä ja tiedon jakamista ammattilaisille.

Muistakaamme kuitenkin, että tärkein kaikista menetelmistä on aito kunnioittava läsnäolo kohtaamistilanteissa. Se on arvokkaimpia asioita, jonka toiselle ihmiselle voimme antaa ja perusta hyväksytyksi tulemisen kokemukselle. Asiat, joita Seritatyön asiakastapaamisilla käsitellään, ovat monelle oman elämän vaiettuja ja kätkettyjä kipukohtia, ja niihin apua hakeva ansaitsee kaiken kunnioituksen ja luottamuksen.

Onnistuneita ja oivallisia kohtaamisia jokaiselle toivoen

Minja Lappalainen

Seritatyö

Oulu

Millainen on sinun katseiden historiasi? Oletko saanut osaksesi lempeitä katseita vai tunnetko ulossulkevien katseiden voiman? Arvostavan kohtaamisen tarve on rakennettu meidän sisimpäämme, siitä syntyy ihmisyys. Miksi inhimillinen ja arvostava kohtaaminen ei ole väärin silloinkaan, kun ihminen on rikkonut toisen rajoja tai on sen riskissä? Rajoja ylittävät teot on tuomittava, mutta ihmisarvo on säilytettävä. Jos jatkamme väärinnähdyksi tulemisen kierrettä, kadotamme ihmisen ja samalla hänen kykynsä valita toisin. Kasvatuspsykologian professori, opetusneuvos Niina Junttila on tutkinut yksinäisyyttä eri elämäntilanteissa ja tuo hyvin esille teoksissaan, miten ostrakisointi eli ulossulkeminen vaikuttaa yksilöön ja yhteiskuntaan mm. sisäisen turvallisuutemme riskinä. Seritatyössä on kokeiltu vuoden 2022–2023 aikana Voimauttava valokuva työmenetelmää. Menetelmän vaikuttavuus perustuu katseeseen ja ihmisten väliseen yhteyteen. Tämä blogikirjoitus nostaa esille menetelmään liittyvän arvostavan katseen voiman. Asiakastapaus on häivytetty tunnistamattomaksi ja asiakkaan omien kokemuksien anonyymiin jakamiseen on lupa.

Sanoina näyttöruudulla sinut ensi kertaa kohtasin, ilman nimeä, ilman kasvoja, ilman ääntäsi ja läsnäolosi tuomaa energiaa. Kirjoitit viestin, johon kerroit keränneesi kaiken rohkeutesi. Kerroit avun tarpeestasi ja häpeästäsi – kerroit olevasi niin yksin. Olin kiitollinen, että olit rohkaissut mielesi ja hakenut apua. Tuli hetki, kun sain kuulla äänesi. Näkyväksi tuleminen pelotti sinua, kun niin moni ovi oli edestäsi sulkeutunut. Tuli pitkä hiljaisuus, kunnes kerroit, että oman elämäsi katseiden historia oli tummanpuhuva ja sen alle oli täytynyt jäädyttää omatkin tunteesi. Torjutuksi tuleminen oli ollut vankilasi, jossa olemassaolon oikeutusta ei ollut. Torjunut olit myös itse itsesi ja sulkeutunut valheellisen minuuden alle. Se oli ollut selviytymiskeinosi.

Saamasi stigman herättämän inhon vuoksi, jouduit sanoittamaan totuutesi itsestäsi valheeksi apua hakiessasi. Näin tulit kuulluksi, näin tulit nähdyksi, sait olla jollekin edes hetken ihminen – mutta et todellinen. Muunnetun totuuden vuoksi apukin meni sivuraiteille. Tämä kuristi edelleen kurkkuasi, että yhteiskunnassamme koit oman olemassaolosi niin pelottavaksi, ettei sitä ollut vara sanoiksi pukea.

”Kuka olet, saamiesi leimojen alla?” kysyin. Sanoit, että diagnoosein ja hoitohistorian värittämänä tarinasi oli aina kelvannut. Halusin raaputtaa lempeästi pintaa ja tehdä sinut todeksi omana itsenäsi. ”Oletko se todellinen sinä, onko se oma tarinasi?” jatkoin kysyen. Olit hämmentynyt ja aioit jäädä miettimään, kerrotko omaa tarinaasi. Kyse ei ollut siitä, että epäilisin hoitoosi osallistuneita tai tehtyjä diagnooseja. Ei, kaikkea muuta. Kyse oli siitä, kuka määritti oman elämäntarinasi, tunnetarinasi ja kenellä oli valta siihen. Samalla jäin miettimään sanojasi. Kuinka voisimmekaan kohdata omat pelkomme niin, että ihmisten avunpiiriin hakeutuminen ei estyisi? Kuinka pystyisimme erottamaan teot ja ihmisen? Rajoja ylittävät teot on tuomittava, mutta ihmisyyttä ei.

Tästä alkoi yhteinen matkamme, jonka päähenkilö olit sinä, kanssakulkijana minä. Valta-asetelmat purettiin, jäi tilaa vuoropuheluun ja oikeudellesi määritellä itse itsesi. Nämä ovat voimautumisen käsitteen sisältämät ehdot ja eettiset raamit Voimauttava valokuva työmenetelmälle. Menetelmän lähtökohtana on tietoisesti hyvän näkyväksi tekeminen. Hyvää ei tarvitse keksiä, vaan se löytyy prosessissa mukana olevien ihmisten ydinitsen kokemuksen vahvistumisen myötä. Menetelmässä ei kehitetä asiakasta, vaan työntekijän kykyä katsoa häntä asiakkaan omasta maailmasta käsin. Menetelmän vaikuttavuus perustuu katseeseen ja ihmisten väliseen yhteyteen.

Tänään katsot minua silmiin. Jaamme yhdessä tämän hetken, arvostavan yhteyden. Kerrot minulle, että et uskonut, että ”sinunlaiselle on hoitokeinoa”. Sanot, ettet ollut mahtunut niihin raameihin, joihin sinua oli yritetty aiemmin ahtaa. Se tuntui sinusta ihmeeltä, että sait ottaa toimijuutta omaan elämääsi ja määritellä itse itsesi. Sanoin, että ei sinua tarvitse korjata, vaan yhteyttäsi toisiin ihmisiin. Yhteyden avulla olet löytänyt takaisin itseesi. Olet koonnut pala palalta oman elämäsi tunnetarinan ja sinulle merkitykselliset asiat näkyväksi toiselle ihmiselle. Olet tehnyt itsestäsi todellisen. Näissä hetkissä syvä luottamus on saanut tilaa rakentua. Häpeän taakka on keventynyt myötätunnossa ja olet kohdannut syyllisyytesi. Pystyt näkemään asioita sekä yhteiskunnallisesta että itsesi ja toisen näkökulmasta.

Tie ei ole ollut helppo, mutta helppoa tietä et odottanutkaan. Jokaista epätoivon hetkeä olet katsonut silmästä silmään, ja samalla pelännyt hukkuvasi ahdistavien tunteiden voimaan. Periksi et ole antanut, vaan olet halunnut valita toisin. Kerrot, ettet koe enää tarvetta hallita elämää itse määrittelemällä vallalla tai kätkeä pelkojasi toisen rajoja ylittävään käytökseen. Sanot, ettei siitä seuraa hyvää sinulle itsellesikään. Kerrot tuntevasi tasavertaisuutta suhteessa toisiin ihmisiin. Kerrot tuntevasi todellisen itsesi, kun oma äänesi on kuultu. Sanot henkesi kulkevan jälleen, kun ihmisyydelle jää tilaa boxien ulkopuolelta.

Kiitos luottamuksestasi, että olen saanut olla hetken kanssakulkijanasi elämänmatkalla.
Olet opettanut minulle, mitä on ihmisyys ja mitä se ei ole.

Kaisa Laiti
Seritatyö, Oulu

Lähteet:
Junttila, N. 2022. Yksinäisyyden monet kasvot. Tammi.
Työpajamateriaali @Miina Savolainen
– Voimauttavan valokuvan ammatilliset perusteet 10 op 12.9.2016–23.5.2017
– Voimauttavan valokuvan Perhetyökalu 4 op 11.3.–13.12.2022

Sooloseksin on sanottu olevan yleisin seksuaalisuuden toteuttamisen muoto. Sille on olemassa paljon erilaisia nimityksiä, osa rujoja ja osa kauniimpia. Sana itsetyydytys on yleisesti ammattilaisten keskuudessa käytetty, mutta itse pidän enemmän sanasta sooloseksi. Itsetyydytys- sana kuulostaa minulle nuhjuiselta, joltain välttämättömältä tarpeelta mikä pitää hoitaa nopeasti pois alta. Ja valitettavan moni suhtautuukin siihen niin. Seksuaalista laukeamista saatetaan pitää suurimpana tarpeena, joka menee jopa ihmissuhteiden ja nukkumisen edelle, mutta sen avulla yritetään tiedostamattomasti ratkaista muita tarpeita, kuten lohdun ja yhteyden tarvetta. Nämä tarpeet eivät tietenkään tyydyty pelkän seksuaalisen purkautumisen avulla. Yhteys ja lohtu syntyvät hyväksyvästä läsnäolosta itsen tai toisten kanssa.

Sanaa ”masturbaatio” en myöskään halua käyttää sen alkuperän takia. Se juontaa juurensa latinankielisistä sanoista ”mano stuprare” joka tarkoittaa ”käsin saastuttamista”. Se on kaukana positiivisesta seksuaalisuudesta.

Sooloseksi sen sijaan kuvaa jotain kevyttä, luvallista ja hauskaa tekemistä, mitä se parhaimmillaan voikin olla. Tietoinen sooloseksi vielä enemmän! Tietoisesta sooloseksistä on käytetty myös nimitystä ”medibaatio”, joka on masturbaation ja meditaation yhdistelmä. Se on kohtuullisen hyvä termi myös minun mielestäni, vaikka se muistuttaakin masturbaatio-sanasta. Tietoinen sooloseksi tarkoittaa hyväksyvän tietoisen läsnäolon tilassa toteutettua seksiä itsen kanssa. Siinä ei pyritä mihinkään muuhun päämäärään kuin tietoiseen itsensä rakastamiseen ja nautintoon. Pornografiaa pyritään välttämään, jotta yhteys itseen säilyisi. Huomion keskipisteinä ovat kosketus ja kehon tuntemukset. Jopa mielikuvia pyritään välttämään ja ohjaamaan huomio aina takaisin itsensä koskettamiseen ja kosketuksen herättämiin tuntemuksiin. Omaa kehoa kosketetaan keskittyneesti, eri puolilta, eri tavoilla ja voimakkuuksilla. Hyvin helposti sooloseksi noudattaa samaa kaavaa jossa puhelin tai tietokone on aina mukana ja otteet totunnaiset, mekaaniset ja rivakat. Tietoisessa sooloseksissä rutiinit on hyvä rikkoa vaikka muuttamalla valaistusta tai paikkaa. Suihku on monille hyvä aloitus, koska sinne ei niin helposti pysty puhelinta viemään ja oman kehon koskettaminen on luontevaa. Kuinka moni toteuttaa itsensä rakastamisen hetken suunnitellusti, miellyttävässä ympäristössä ja keskittyneesti, ajan kanssa? Kokemus on taatusti erilainen kuin hätäinen laukeamisen tavoittelu tunkkaisessa huoneessa, pizzalaatikoiden keskellä ja tietokoneen ääressä, vähän itseltäänkin salaa.

Seksipositiivisuus ymmärretään joskus virheellisesti siten, että kaikkeen seksuaalisuuden toteuttamiseen pitäisi suhtautua positiivisesti. Todellista seksipositiivisuutta on kuitenkin se, että seksuaalisuus nähdään tärkeänä ja arvokkaana asiana, jota halutaan toteuttaa mahdollisimman hyvin, niin että siitä on iloa myös pitkällä aikavälillä. Useimmat eivät kuitenkaan edes mieti hyvin toteutetun sooloseksin pitkän aikavälin hyötyjä. Itsetyydytys vain toistuu rutiininomaisesti aina samanlaisena, ja yhteys itseen heikkenee. Tämän tiivistää ote Mantak Chian ja Douglas Abrams Aravan kirjasta Moniorgasminen mies: ”Useimmat miehistä saavat tietoa seksistä itsetyydytyksen ja pornografian avulla. Mikä tahansa syy sitten onkaan – syyllisyys, kokemattomuus, kiinnijäämisen pelko – valtaosa miehistä oppii tyydyttämään itsensä nopeasti. Pornografia yleensä myös etäännyttää miehiä omasta kehostaan. Ei ihme, että useimpien miesten kehoyhteys ja tietoisuus kiihottuneisuutensa tilasta on puutteellinen”.

Vaikka tässä lainauksessa käsiteltiin miesten seksuaalisuutta, ei sooloseksi ole sukupuolittunutta sinänsä. Kaikki sukupuolet voivat urautua haitallisiin seksitapoihin ja myös oppia positiivista, terveellistä seksuaalisuutta. Vaikka pornografian käyttö on tavallista, olisi hyvä oppia nauttimaan seksuaalisuudestaan myös ilman sitä, jolloin tietoisuus kehon reaktioista ja kiihottumisen asteesta on mahdollista säilyttää. Tätä lähestymistapaa on helpompi myös käyttää toisen ihmisen kanssa toteutettavaan seksuaalisuuteen. Ja kun kiihottumisen eri asteet tulevat tutuiksi, on mahdollista nauttia pelkästä seksuaalisesta vireestä ilman laukeamisen pakkoa, ja saattaa huomata, että virtaa riittää enemmän kaikkeen muuhunkin.

Tietoinen läsnäolo on yksinkertaista teoriassa, mutta vaikeaa käytännössä, koska mieli pyrkii jatkuvasti luomaan mielikuvia, ennakoimaan ja harhailemaan. Keskittymiskykyä on kuitenkin mahdollista kehittää tekemällä harjoituksia, joissa päättää keskittyä johonkin nyt-hetkessä koettavaan asiaan, kuten oman kehon koskettamiseen. Huomio tulee karkaamaan aluksi kerran sekunnissa, mutta kun sen palauttaa kokemuksen huomiointiin yhä uudelleen, se alkaa muuttua kerta kerralta helpommaksi. Läsnäolon kyvyn kehittämisestä seuraavat hyödyt näkyvät koko elämässä.

Kun oppii nauttimaan, on helpompi tunnistaa myös omia ja toisten rajoja. Voimakas kiihottuminen ei välttämättä tarkoita nauttimista. Tahdin hidastaminen ja tietoinen, syvä hengitys auttavat kokemuksen syventämisessä. Silloin liikutaan turtumisesta herkistymisen suuntaan, jolloin yhä vähempi stimulaatio riittää.

Toivotan hyväksyvää, jännittävää ja iloista tutkimusmatkaa!

Ulla-Maaria Leskinen