Arkisto

Millainen on sinun katseiden historiasi? Oletko saanut osaksesi lempeitä katseita vai tunnetko ulossulkevien katseiden voiman? Arvostavan kohtaamisen tarve on rakennettu meidän sisimpäämme, siitä syntyy ihmisyys. Miksi inhimillinen ja arvostava kohtaaminen ei ole väärin silloinkaan, kun ihminen on rikkonut toisen rajoja tai on sen riskissä? Rajoja ylittävät teot on tuomittava, mutta ihmisarvo on säilytettävä. Jos jatkamme väärinnähdyksi tulemisen kierrettä, kadotamme ihmisen ja samalla hänen kykynsä valita toisin. Kasvatuspsykologian professori, opetusneuvos Niina Junttila on tutkinut yksinäisyyttä eri elämäntilanteissa ja tuo hyvin esille teoksissaan, miten ostrakisointi eli ulossulkeminen vaikuttaa yksilöön ja yhteiskuntaan mm. sisäisen turvallisuutemme riskinä. Seritatyössä on kokeiltu vuoden 2022–2023 aikana Voimauttava valokuva työmenetelmää. Menetelmän vaikuttavuus perustuu katseeseen ja ihmisten väliseen yhteyteen. Tämä blogikirjoitus nostaa esille menetelmään liittyvän arvostavan katseen voiman. Asiakastapaus on häivytetty tunnistamattomaksi ja asiakkaan omien kokemuksien anonyymiin jakamiseen on lupa.

Sanoina näyttöruudulla sinut ensi kertaa kohtasin, ilman nimeä, ilman kasvoja, ilman ääntäsi ja läsnäolosi tuomaa energiaa. Kirjoitit viestin, johon kerroit keränneesi kaiken rohkeutesi. Kerroit avun tarpeestasi ja häpeästäsi – kerroit olevasi niin yksin. Olin kiitollinen, että olit rohkaissut mielesi ja hakenut apua. Tuli hetki, kun sain kuulla äänesi. Näkyväksi tuleminen pelotti sinua, kun niin moni ovi oli edestäsi sulkeutunut. Tuli pitkä hiljaisuus, kunnes kerroit, että oman elämäsi katseiden historia oli tummanpuhuva ja sen alle oli täytynyt jäädyttää omatkin tunteesi. Torjutuksi tuleminen oli ollut vankilasi, jossa olemassaolon oikeutusta ei ollut. Torjunut olit myös itse itsesi ja sulkeutunut valheellisen minuuden alle. Se oli ollut selviytymiskeinosi.

Saamasi stigman herättämän inhon vuoksi, jouduit sanoittamaan totuutesi itsestäsi valheeksi apua hakiessasi. Näin tulit kuulluksi, näin tulit nähdyksi, sait olla jollekin edes hetken ihminen – mutta et todellinen. Muunnetun totuuden vuoksi apukin meni sivuraiteille. Tämä kuristi edelleen kurkkuasi, että yhteiskunnassamme koit oman olemassaolosi niin pelottavaksi, ettei sitä ollut vara sanoiksi pukea.

”Kuka olet, saamiesi leimojen alla?” kysyin. Sanoit, että diagnoosein ja hoitohistorian värittämänä tarinasi oli aina kelvannut. Halusin raaputtaa lempeästi pintaa ja tehdä sinut todeksi omana itsenäsi. ”Oletko se todellinen sinä, onko se oma tarinasi?” jatkoin kysyen. Olit hämmentynyt ja aioit jäädä miettimään, kerrotko omaa tarinaasi. Kyse ei ollut siitä, että epäilisin hoitoosi osallistuneita tai tehtyjä diagnooseja. Ei, kaikkea muuta. Kyse oli siitä, kuka määritti oman elämäntarinasi, tunnetarinasi ja kenellä oli valta siihen. Samalla jäin miettimään sanojasi. Kuinka voisimmekaan kohdata omat pelkomme niin, että ihmisten avunpiiriin hakeutuminen ei estyisi? Kuinka pystyisimme erottamaan teot ja ihmisen? Rajoja ylittävät teot on tuomittava, mutta ihmisyyttä ei.

Tästä alkoi yhteinen matkamme, jonka päähenkilö olit sinä, kanssakulkijana minä. Valta-asetelmat purettiin, jäi tilaa vuoropuheluun ja oikeudellesi määritellä itse itsesi. Nämä ovat voimautumisen käsitteen sisältämät ehdot ja eettiset raamit Voimauttava valokuva työmenetelmälle. Menetelmän lähtökohtana on tietoisesti hyvän näkyväksi tekeminen. Hyvää ei tarvitse keksiä, vaan se löytyy prosessissa mukana olevien ihmisten ydinitsen kokemuksen vahvistumisen myötä. Menetelmässä ei kehitetä asiakasta, vaan työntekijän kykyä katsoa häntä asiakkaan omasta maailmasta käsin. Menetelmän vaikuttavuus perustuu katseeseen ja ihmisten väliseen yhteyteen.

Tänään katsot minua silmiin. Jaamme yhdessä tämän hetken, arvostavan yhteyden. Kerrot minulle, että et uskonut, että ”sinunlaiselle on hoitokeinoa”. Sanot, ettet ollut mahtunut niihin raameihin, joihin sinua oli yritetty aiemmin ahtaa. Se tuntui sinusta ihmeeltä, että sait ottaa toimijuutta omaan elämääsi ja määritellä itse itsesi. Sanoin, että ei sinua tarvitse korjata, vaan yhteyttäsi toisiin ihmisiin. Yhteyden avulla olet löytänyt takaisin itseesi. Olet koonnut pala palalta oman elämäsi tunnetarinan ja sinulle merkitykselliset asiat näkyväksi toiselle ihmiselle. Olet tehnyt itsestäsi todellisen. Näissä hetkissä syvä luottamus on saanut tilaa rakentua. Häpeän taakka on keventynyt myötätunnossa ja olet kohdannut syyllisyytesi. Pystyt näkemään asioita sekä yhteiskunnallisesta että itsesi ja toisen näkökulmasta.

Tie ei ole ollut helppo, mutta helppoa tietä et odottanutkaan. Jokaista epätoivon hetkeä olet katsonut silmästä silmään, ja samalla pelännyt hukkuvasi ahdistavien tunteiden voimaan. Periksi et ole antanut, vaan olet halunnut valita toisin. Kerrot, ettet koe enää tarvetta hallita elämää itse määrittelemällä vallalla tai kätkeä pelkojasi toisen rajoja ylittävään käytökseen. Sanot, ettei siitä seuraa hyvää sinulle itsellesikään. Kerrot tuntevasi tasavertaisuutta suhteessa toisiin ihmisiin. Kerrot tuntevasi todellisen itsesi, kun oma äänesi on kuultu. Sanot henkesi kulkevan jälleen, kun ihmisyydelle jää tilaa boxien ulkopuolelta.

Kiitos luottamuksestasi, että olen saanut olla hetken kanssakulkijanasi elämänmatkalla.
Olet opettanut minulle, mitä on ihmisyys ja mitä se ei ole.

Kaisa Laiti
Seritatyö, Oulu

Lähteet:
Junttila, N. 2022. Yksinäisyyden monet kasvot. Tammi.
Työpajamateriaali @Miina Savolainen
– Voimauttavan valokuvan ammatilliset perusteet 10 op 12.9.2016–23.5.2017
– Voimauttavan valokuvan Perhetyökalu 4 op 11.3.–13.12.2022

Sooloseksin on sanottu olevan yleisin seksuaalisuuden toteuttamisen muoto. Sille on olemassa paljon erilaisia nimityksiä, osa rujoja ja osa kauniimpia. Sana itsetyydytys on yleisesti ammattilaisten keskuudessa käytetty, mutta itse pidän enemmän sanasta sooloseksi. Itsetyydytys- sana kuulostaa minulle nuhjuiselta, joltain välttämättömältä tarpeelta mikä pitää hoitaa nopeasti pois alta. Ja valitettavan moni suhtautuukin siihen niin. Seksuaalista laukeamista saatetaan pitää suurimpana tarpeena, joka menee jopa ihmissuhteiden ja nukkumisen edelle, mutta sen avulla yritetään tiedostamattomasti ratkaista muita tarpeita, kuten lohdun ja yhteyden tarvetta. Nämä tarpeet eivät tietenkään tyydyty pelkän seksuaalisen purkautumisen avulla. Yhteys ja lohtu syntyvät hyväksyvästä läsnäolosta itsen tai toisten kanssa.

Sanaa ”masturbaatio” en myöskään halua käyttää sen alkuperän takia. Se juontaa juurensa latinankielisistä sanoista ”mano stuprare” joka tarkoittaa ”käsin saastuttamista”. Se on kaukana positiivisesta seksuaalisuudesta.

Sooloseksi sen sijaan kuvaa jotain kevyttä, luvallista ja hauskaa tekemistä, mitä se parhaimmillaan voikin olla. Tietoinen sooloseksi vielä enemmän! Tietoisesta sooloseksistä on käytetty myös nimitystä ”medibaatio”, joka on masturbaation ja meditaation yhdistelmä. Se on kohtuullisen hyvä termi myös minun mielestäni, vaikka se muistuttaakin masturbaatio-sanasta. Tietoinen sooloseksi tarkoittaa hyväksyvän tietoisen läsnäolon tilassa toteutettua seksiä itsen kanssa. Siinä ei pyritä mihinkään muuhun päämäärään kuin tietoiseen itsensä rakastamiseen ja nautintoon. Pornografiaa pyritään välttämään, jotta yhteys itseen säilyisi. Huomion keskipisteinä ovat kosketus ja kehon tuntemukset. Jopa mielikuvia pyritään välttämään ja ohjaamaan huomio aina takaisin itsensä koskettamiseen ja kosketuksen herättämiin tuntemuksiin. Omaa kehoa kosketetaan keskittyneesti, eri puolilta, eri tavoilla ja voimakkuuksilla. Hyvin helposti sooloseksi noudattaa samaa kaavaa jossa puhelin tai tietokone on aina mukana ja otteet totunnaiset, mekaaniset ja rivakat. Tietoisessa sooloseksissä rutiinit on hyvä rikkoa vaikka muuttamalla valaistusta tai paikkaa. Suihku on monille hyvä aloitus, koska sinne ei niin helposti pysty puhelinta viemään ja oman kehon koskettaminen on luontevaa. Kuinka moni toteuttaa itsensä rakastamisen hetken suunnitellusti, miellyttävässä ympäristössä ja keskittyneesti, ajan kanssa? Kokemus on taatusti erilainen kuin hätäinen laukeamisen tavoittelu tunkkaisessa huoneessa, pizzalaatikoiden keskellä ja tietokoneen ääressä, vähän itseltäänkin salaa.

Seksipositiivisuus ymmärretään joskus virheellisesti siten, että kaikkeen seksuaalisuuden toteuttamiseen pitäisi suhtautua positiivisesti. Todellista seksipositiivisuutta on kuitenkin se, että seksuaalisuus nähdään tärkeänä ja arvokkaana asiana, jota halutaan toteuttaa mahdollisimman hyvin, niin että siitä on iloa myös pitkällä aikavälillä. Useimmat eivät kuitenkaan edes mieti hyvin toteutetun sooloseksin pitkän aikavälin hyötyjä. Itsetyydytys vain toistuu rutiininomaisesti aina samanlaisena, ja yhteys itseen heikkenee. Tämän tiivistää ote Mantak Chian ja Douglas Abrams Aravan kirjasta Moniorgasminen mies: ”Useimmat miehistä saavat tietoa seksistä itsetyydytyksen ja pornografian avulla. Mikä tahansa syy sitten onkaan – syyllisyys, kokemattomuus, kiinnijäämisen pelko – valtaosa miehistä oppii tyydyttämään itsensä nopeasti. Pornografia yleensä myös etäännyttää miehiä omasta kehostaan. Ei ihme, että useimpien miesten kehoyhteys ja tietoisuus kiihottuneisuutensa tilasta on puutteellinen”.

Vaikka tässä lainauksessa käsiteltiin miesten seksuaalisuutta, ei sooloseksi ole sukupuolittunutta sinänsä. Kaikki sukupuolet voivat urautua haitallisiin seksitapoihin ja myös oppia positiivista, terveellistä seksuaalisuutta. Vaikka pornografian käyttö on tavallista, olisi hyvä oppia nauttimaan seksuaalisuudestaan myös ilman sitä, jolloin tietoisuus kehon reaktioista ja kiihottumisen asteesta on mahdollista säilyttää. Tätä lähestymistapaa on helpompi myös käyttää toisen ihmisen kanssa toteutettavaan seksuaalisuuteen. Ja kun kiihottumisen eri asteet tulevat tutuiksi, on mahdollista nauttia pelkästä seksuaalisesta vireestä ilman laukeamisen pakkoa, ja saattaa huomata, että virtaa riittää enemmän kaikkeen muuhunkin.

Tietoinen läsnäolo on yksinkertaista teoriassa, mutta vaikeaa käytännössä, koska mieli pyrkii jatkuvasti luomaan mielikuvia, ennakoimaan ja harhailemaan. Keskittymiskykyä on kuitenkin mahdollista kehittää tekemällä harjoituksia, joissa päättää keskittyä johonkin nyt-hetkessä koettavaan asiaan, kuten oman kehon koskettamiseen. Huomio tulee karkaamaan aluksi kerran sekunnissa, mutta kun sen palauttaa kokemuksen huomiointiin yhä uudelleen, se alkaa muuttua kerta kerralta helpommaksi. Läsnäolon kyvyn kehittämisestä seuraavat hyödyt näkyvät koko elämässä.

Kun oppii nauttimaan, on helpompi tunnistaa myös omia ja toisten rajoja. Voimakas kiihottuminen ei välttämättä tarkoita nauttimista. Tahdin hidastaminen ja tietoinen, syvä hengitys auttavat kokemuksen syventämisessä. Silloin liikutaan turtumisesta herkistymisen suuntaan, jolloin yhä vähempi stimulaatio riittää.

Toivotan hyväksyvää, jännittävää ja iloista tutkimusmatkaa!

Ulla-Maaria Leskinen

Seksuaalisuus ja uskonnollisuus liittyvät toisiinsa niin kuin kaikki voimakkaat ilmiöt. Uskonnollisilla yhteisöillä on usein jokin kanta seksuaalisuuden toteuttamiseen, joten sekin kertoo siitä, miten suuri voima seksuaalisuus on. Uskonnollisuutta taas ei pidä sekoittaa hengellisyyteen, koska hengellisyys itsessään ei ole organisoitua toisin kuin uskonnolliset yhteisöt. Moni uskonnollisista yhteisöistä pitää seksuaalisuuteen liittyviä asioita, kuten esimerkiksi avioliiton ulkopuolella tapahtuvaa seksiä, itsetyydytystä tai homoseksuaalisuutta synteinä. Se kuitenkin riippuu uskonnollisten tekstien tulkinnasta ja usein se on uskonnollisten johtajien oma tulkinta.

Seksi- ja pornoriippuvuuden hoitoa pitkään kehittänyt englantilainen psykologi Paula Hall sanoo kirjassaan Koukussa seksiin: ”Moni seksiriippuvainen on kasvatettu häpeämään seksuaalisuuttaan, ja tämän takia he kokevat, että seksuaalisuuden ilmaiseminen toimivalla tavalla on vaikeaa (41% tutkimukseeni vastanneista, Hall 2013). Seksi on voinut olla tabu, ja jos itsetyydytyksestä on puhuttu, on sitä saatettu pitää syntinä tai perversiona.”

Seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia, ja oikeus omaan seksuaalisuuteen pitäisi olla kaikilla niissä rajoissa, joissa se ei loukkaa muiden oikeuksia. Esimerkiksi itsetyydytystä ei voi pitää toisten oikeuksia loukkaavana, jos muita ei altista sen vastentahtoiselle katsomiselle.

Työssäni olen nähnyt, mitä haittaa terveen seksuaalisuuden kehittymiselle on siitä, että seksuaalisuuden toteuttamista muuten kuin heterojen välisessä avioliitossa on pidetty vääränä. Esimerkiksi itsetyydytyksestä on saattanut seurata voimakas rangaistuksen pelko. Ihminen on kokenut siitä niin paljon syyllisyyttä, että on kerta toisensa jälkeen pyytänyt sitä anteeksi välttääkseen kuvittelemansa seuraukset, kuten yhteisön hylkäämisen ja pahimmillaan kadotuksen. Nuori on saattanut luulla olevansa ainoa yhteisön sisällä itsetyydytykseen ”sortuva” ja kokea häpeää ja kelvottomuuden tunnetta.

Seksuaalisuus on meissä kaikissa oleva elämänvoima, jota ei tuosta vain käskemällä sammuteta. Sen voi ainoastaan painaa pinnan alle, jossa se alkaa saada vääristyneitä muotoja. Jos kaikki normien ulkopuolella oleva seksuaalisuuden toteuttaminen menee samaan syntilaatikkoon, hämärtyy se, että on täysin eri asia nauttia yksin omasta seksuaalisuudestaan kuin rikkoa omia tai toisten seksuaalisia rajoja. Myös seksi- ja pornoriippuvuuden kanssa kamppailee moni, joka on kasvanut tiiviissä uskonnollisessa yhteisössä. Uskontoon perustuvilla opeilla on pyritty rajaamaan seksuaalisuuden toteuttaminen vain avioliitossa tapahtuvaan seksiin, mutta onkin saatettu päätyä omia tai toisten rajoja rikkovaan seksuaaliseen käyttäytymiseen. Tämä on merkittävästi näkyvä ilmiö työssäni ja omakohtainen huomio, jota en toivoisi pidettävän uskovaisiin kohdistettuna ennakkoluulona tai hyökkäyksenä. Olen tavannut kuitenkin myös uskonyhteisöihin kuuluvia ihmisiä, jotka eivät enää allekirjoita esimerkiksi itsetyydytyksen pahuuteen liittyviä oppeja, tai eivät ole koskaan kuulleet sitä tuomittavan.

Tavallaan seksuaalisuuden rajaaminen tiettyihin hyväksyttäviin muotoihin on ymmärrettävää, koska hallitsematon seksuaalikäyttäytyminen voi saada paljon vahinkoa aikaan. Sitä voi kuitenkin hallita tietoisuuden kasvattamisella ja avoimella keskustelulla. Säännöillä ja rajoituksilla on paikkansa, jos ne ovat oikeudellisesti perusteltavissa. Jos perustelu on vain se, ettei näin kuulu tehdä, se saattaa saada aikaan päinvastaisen lopputuloksen. Kielletty kiinnostaa aina enemmän.

Yle julkaisi 30.1.2022 toimittaja Kirsi Karppisen laajan kirjoituksen ”Tunnustuksen jälkeen”, jossa oli haastateltu mm. Matti Taskilaa, joka on Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen puheenjohtaja ja Johannes Alarantaa, joka on vanhoillislestadiolaisen liikkeen entinen jäsen, pappi ja aluekappalainen. Taskila sanoo haastattelussa, että uskonyhteisön toiminnasta, opetuksesta tai rakenteista ei ole löytynyt asioita, jotka altistaisivat hyväksikäytölle, vaan hyväksikäyttötapaukset selittyvät ihmisen sisäisellä pahuudella, jota esiintyy kaikissa yhteisöissä. Johannes Alaranta totesi tähän: ”Seksuaaliopetus on liikkeessä edelleen pielessä. Itsetyydytys on perkeleestä, ja seksi on tabu, jota on mahdollista toteuttaa vasta avioliitossa. Tällainen synnyttää patoumia.”

Vaikka tämä lainaus liittyy vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön, en tässä kirjoituksessani viittaa mihinkään tiettyyn yhteisöön. Olen kohdannut monenlaisista yhteisöistä ja kulttuureista tulevia ihmisiä. Tarkoitukseni on tuoda esille se, että kieltämisellä päädytään usein päinvastaiseen lopputulokseen kuin mihin on pyritty, ja että terveen seksuaalisuuden arvostaminen vähentää riskiä rajojen ylittämiseen. Haitallisia uskomuksia esiintyy kaikilla ihmisillä ja kaikissa yhteisöissä. Ja kaikissa uskonyhteisöissä on myös hyviä, kannattelevia ja tukevia asioita.

”Sisäinen pahuus”, johon Taskila haastattelussa viittasi, on muista piittaamaton ja halusta sokaistunut mielentila, joka tosiaan voi olla kenellä tahansa. Tähän mielentilaan ajavat juuri patoumat ja häpeä, ja niiden syntymiseen vaikuttaa yhteisössä annettu opetus. Siksi tätä ei voi pitää vain yksilön ongelmana, vaikka yksilö viime kädessä vastaa omista teoistaan.

Seksi on väärin silloin kun se loukkaa toisten oikeuksia, mutta ei koskaan muulloin. Seksuaalisuus itsessään ei voi olla väärin koskaan. Jos seksuaalisuudessa on jotain väärää, niin on nälässä ja janossakin.

Seritatyön kautta on herännyt myös toivoa. Uskonnollisista yhteisöistä on tullut asiakkaita, jotka ottavat teoistaan ja ajatuksistaan täyden vastuun ja haluavat oppia toimimaan toisin. Myös keskustelukulttuuri yhteisöjen sisällä on selvästi muuttumassa, ja tämän kirjoituksen toivon olevan osa uutta keskustelua.

Ulla-Maaria Leskinen

Seritatyö, Oulu