Minna Akimon (Kaleva 6.1.) kirjoitus kertoi äidistä (nimimerkki Kaija), jonka poika oli tehnyt törkeän seksuaalirikoksen. Kaija kertoi haastattelussa miettineensä moneen kertaan, mitä oli tehnyt kasvatuksessa väärin ja toi esille valtavaa huolta siitä, miten poika itse voi elää tällaisen rikoksen kanssa.
Seritatyössä kohtaamme seksuaaliväkivallan tekoja tehneitä ja heitä, joilla on kohonnut riski tekoihin sekä heidän läheisiään. Asiakkuus on maksutonta ja asiointi voi tapahtua nimettömänä. Asiakastapaamisia meillä oli viime vuonna paikan päällä ja etäyhteyksin toteutettuina yli 700. Monet asiakkaista ovat tehneet pitkää ja tiiviistä terapiatyöskentelyä, jonka päämääränä on uusintarikosten ja seksuaaliväkivallantekojen ennaltaehkäisy. Myös verkossa tapahtuneet teot ja lapsen seksuaalista väkivaltaa todistavan kuvamateriaalin (CSAM) käyttö ovat seksuaalista väkivaltaa. Käyntimääristä voi päätellä sekä sen, että tämän ongelman kanssa kamppailevia on paljon, että sen, että he tahtovat saada apua. Kuten Akimon jutussakin mainittiin, ei tekijöiden auttaminen ole pois uhreilta. Tekijöiden ja potentiaalisten tekijöiden auttaminen vaikuttaa siihen, ettei uhreja tulisi. Pystymme jokaisena työpäivänä todistamaan ihmisen hämmästyttävää kykyä muutokseen.
Kuten Kaija itsekin totesi, ei hänen identiteettinsä ole raiskaajan äiti. Eikä pojan identiteetti ole raiskaaja. Lähes kaikki kohtaamamme seksuaalirikoksen tehneet ovat toimineet omia arvojaan vastaan. Äärimmäisen harva heistä ajattelee, että teko oli oikeutettu. Myös seksuaalirikoksen tehneet ovat tehneet elämässään monia asioita oikein, he ovat olleet rakastettuja ja rakastavia, ja saattavat olla yhä. Vaikka teko olisi tehty päihtyneenä tai muuten poikkeuksellisessa mielentilassa, se ei vähennä uhrin kokemaa kärsimystä. Sillä ei voi saada tekoa oikeutetuksi. Se kuitenkin kertoo siitä, ettei ihminen ole seksuaalirikollinen koko olemukseltaan. Sitä tervettä osaa ihmisessä, joka kykenee myötätuntoon ja vastavuoroisuuteen, voidaan vahvistaa.
Läheisten kokema tuska ja häpeä ovat asioita, joita kohtaamme työssä ja joiden käsittelyssä voimme auttaa. Varsinkin äitiyteen yhä liittyy mystifiointia ja syyllistämistä. Ikään kuin äiti voisi olla vastuussa lastensa valinnoista heidän koko elämänsä ajan. Ja kuten jokainen äiti varmasti tietää, lastaan ei osaa olla rakastamatta, vaikka tämä olisi tehnyt hirveimmän mahdollisen teon. Eikä tarvitsekaan osata.
Myös läheiset voivat ottaa yhteyttä suoraan meihin nettisivujemme kautta.
Ulla-Maaria Leskinen
Seritatyö, Oulu