Halun hauskuus

Olemme verranneet halua tuleen, joka voi palvella tai tuhota. Halu itsessään ei ole ongelma, vaan ajatukset, joita ei kyseenalaisteta ja jotka oikeuttavat itseä tai toisia satuttavan toiminnan. Itse halu voi olla hauskaa, kun sen oppii suuntaamaan siihen, mitä haluaa ehkä vielä syvemmin.

On sanottu, että halu on tarpeen peitto. Voi olla, että esimerkiksi halu katsella pornoa, syödä karkkia tai ottaa lasi viiniä tuntuu niin voimakkaalta ja pakottavalta, että se naamioituu tarpeeksi. Sanomme itsellemme: ”Nyt tarvitsen tämän”, ikään kuin elämä olisi siitä kiinni. Mielemme esittelee meille totuuksina kaikenlaisia älyttömyyksiä, ja tarvitaan jatkuvaa tietoisuuden kehittämistä sen huomaamiseen. Vaikka jokin halu tuntuu pakottavalta, sitä ei ole oikeasti pakko toteuttaa. Pakottava tunne menee ohi. Jos sen mukaan lähtee, se tuntuu pakottavan seuraavalla kerralla enemmän. Hauskaa se ei siinä vaiheessa ole.

Halu ja kiihottuminen ovat samaa alkuperää, mutta niiden intensiteetti on eri. Kiihko on intensiivistä halua. Kiihottumisesta ei hirveästi puhuta, koska se herättää epämukavuutta. Ja koska se herättää epämukavuutta, siitä täytyy puhua enemmän! Ajatus kiihottumisesta voi olla pelottava, koska ihmisen tietoisuus hämärtyy voimakkaan kiihottumisen tilassa. Voimakas seksuaalinen kiihottuminen on verrattavissa vihaan siinä mielessä, että sen purkaminen tuntuu pakottavalta ja havaintokyky kaventuu. Ja kun havaintokyky kaventuu, mahdollisen seksikumppanin sanattomat viestit menevät helpommin ohi. Siksi voi olla hyvä pysytellä tietoisena seksuaalisen vireensä ja kiihottumisensa tasosta. Harjoituksen myötä pystyy olemaan yhä paremmin tietoinen myös kumppanistaan. Vireen tasot laskevat ja nousevat nopeasti, eikä mikään mene pilalle, vaikka erektiokin hetkeksi laskisi. Kysymys ei ole epäonnistumisesta, vaan normaalista ilmiöstä vauhdin hidastuessa. Tietoinen ja taitava rakastaja uskaltaa myös pysähtyä, ja tilanteen ollessa molemmille turvallinen hän voi päästää irti ja tietoisesti heittäytyä seksuaaliseen kokemukseen.

Haluaminenkin on tavallaan pelottavaa, koska se tekee haavoittuvaiseksi. Se lisää riskiä pettymykseen. Siksi monet ovat luopuneet haluamisesta. Haluaminen ei itsessään luo kärsimystä, kuten buddhalaisesta viisaudesta voisi päätellä, mutta halun kohteeseen takertuminen luo. Me emme voi olla haluamatta. Haluaminen ajaa meidät oppimaan, luomaan, rakastamaan, ja se pitää meidät terveinä. Ilman haluamista emme pääsisi aamulla sängystä ylös. Mutta jos odotamme, että halumme tyydyttyy juuri tietyllä, erityisellä tavalla, luomme pohjaa kärsimykselle. Haluaminen itsessään on vain kokemus. Me itse lisäämme siihen merkityksen, johon takerrumme.

Haluaminen takertumatta muotoon ja lopputulokseen on olennaista ja haastavaa. Kun sen oppii, se mikä tuntui ennen epämukavalta ja jopa mahdottomalta sietää, muuttuu kokemukseksi, jonka kanssa voi olla rauhassa. On mahdollista haluta rauhassa, nauttia itse halun kokemuksesta, ajatellen leppoisasti: ”Suattaa sen saaha, mutta suattaa olla saamattaki.” Halu on voimaa, motivaatiota, elämän liikettä, jonka voi muuntaa. Ensin voi olla palava halu seksiin, mutta kun sitä ei lähde heti toteuttamaan vaan istuu halun kanssa hengittäen syvään, se voikin muuttua joksikin muuksi.

Halun ja ihmisen seksuaalisuuden tukahduttaminen on väkivaltaa, ja monet sosiaaliset järjestelmät, kuten uskonnot, pyrkivät siihen hallitakseen ihmisiä oman tahtonsa mukaan. Jos ihmiseltä viedään oikeus omaan haluun, häneltä viedään voima. On totta, että seksuaalista väkivaltaa tapahtuu, mutta se ei ole syy rajoittaa seksuaalisuutta. Väkivalta on eri asia kuin seksuaalisuus. Sukupuolielimiä silvotaan psykologisesti myös länsimaissa häpäisemällä ja halventamalla naisen seksuaalisuutta sanallisesti. Kaikkien sukupuolten seksuaalisuutta häpäistään ja latistetaan kutsumalla sitä synniksi. Ketä loukkaa ihmisen yksityinen mielihyvän kokemus, hänen oma voimansa? Instituutiota! Ihminen, joka on löytänyt oman voimansa, ei enää taivu instituution tahtoon, ja seksuaalisuus on mahtava voima oikein käytettynä.

On aika ottaa halu haltuun! Seksuaaliterapeutti Almquist O´Connor kirjoittaa kirjassaan Nautitaan toisistamme: ”Kiihottuminen on ilo sinänsä, eikä sen tarvitse johtaa mihinkään muuhun. Ei ole mitään velvoitteita, ei mitään hallitsemattomia viettejä.” Nautinnon ensi oireita ei tarvitse tukahduttaa häpeän tai pelon vuoksi. Niiden ei tarvitse haitata keskittymiskykyä eivätkä ne ole merkki siitä, että seksihulluksi muuttuminen on lähellä. Vahingollisen seksikäyttäytymisen ja halujen tukahduttamisen välillä on laaja tila, jossa on lupa pitää hauskaa!

Ulla-Maaria Konttila

Halun hauskuus