Author: SERITA

Seritatyö lähetti 6.6.2023 seuraavan kannanoton kansanedustajille, jotka ovat tuoneet esille halunsa kiristää seksuaalirikosten rangaistuksia. Kannanotto lähetettiin myös hallituksenmuodostaja Petteri Orpolle, sekä hallitusneuvotteluissa mukana olevien puolueiden puheenjohtajille.

Hyvät vastaanottajat

Iltasanomissa julkaistiin 22.5. juttu otsikolla ”Kokoomus ja perussuomalaiset haluavat kiristää rangaistuksia raiskauksista ja lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista – oikeusministeriöltä täystyrmäys”. Haluaisimme nostaa muutamia huomion arvoisia seikkoja liittyen vasta uudistettuun seksuaalirikoslainsäädäntöön, sekä seksuaalirikollisille ja käyttäytymisestään huolestuneille henkilöille suunnatuista hoito- ja kuntoutuspalveluista.

Oulun ensi- ja turvakoti ry:n ja Vuolle Setlementti ry:n Seritatyössä on jo vuodesta 2015 tehty aktiivisesti työtä seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisemiseksi aluksi pilottihankkeena ja hankkeena ja sittemmin omana työmuotonaan. Työssämme tapaamme henkilöitä, joilla on taustallaan seksuaaliväkivallan teko, sekä henkilöitä, jotka ovat huolissaan omasta seksuaalisesta käyttäytymisestään tai kiinnostuksestaan. Asiakastyöhömme kuuluu myös läheistyö. Seritatyössä pyrimme muun muassa vahvistamaan näiden henkilöiden valitsemisen kykyä ja toimintayllykkeiden hallintaa. Pystymme myös tarjoamaan mahdollisuuden anonyymiin asiointiin, joka takaa osaltaan sen, että palveluihin uskalletaan hakeutua oikea-aikaisesti.

Seksuaalirikoslain kokonaisuudistus astui voimaan vuoden 2023 alussa.  Lain uudistuksen myötä aikuisten ja lasten nimikkeet on pääosin eriytetty, sukupuoliyhteyden määritelmää laajennettu ja rangaistuksia ankaroitettu. Tämän lisäksi on tullut uusia rikosnimikkeitä sovellettavaksi. Suojeltavaa oikeushyvää ovat seksuaalinen itsemääräämisoikeus, oikeus koskemattomuuteen ja lapsen oikeus terveeseen kehitykseen. Merkittävä muutos on myös lasta seksuaalisesti loukkaavan kuvamateriaalin hallussapidon ja levityksen (ent. sukupuolisiveellisyyttä loukkaava) siirtyminen rikoslain luvusta 17 lukuun 20. Nyt suojeltava oikeushyvä on yleisen järjestyksen sijaan lasten seksuaalinen itsemääräämisoikeus ja terve kehitys. Uusi laki on suostumusperusteinen.  Tällä hetkellä meillä ei vielä ole tilastotietoa uuden seksuaalirikoslain vaikutuksista. Kokonaisuudistuksen vaikutuksien arviointi on tulossa vuonna 2027.

Vaikka lain uudistus valmisteltiin huolella, jäi lainsäädäntöä laatiessa huomiotta ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat rikokset kuvamateriaalin osalta. Aiemmin luvun 17 alle kuuluneet rikokset siirtyivät uudistuksessa luvun 20 alle. Tämä on kokonaisuutta ajatellen järkevää ja merkittävä uudistus. Huomiotta jäi kuvamateriaalin käytön kanssa ongelmissa olevat henkilöt, jotka hakevat siitä irtautumiseen apua. Tällä hetkellä tilanne on ilmoitusvelvollisuuden osalta epäselvä ja vastauksia tähän kysymykseen emme ole saanet miltään taholta. Voiko matalan kynnyksen palvelut toimia, mikäli henkilön oma toive on irtaantua laittoman kuvamateriaalin käytöstä ja vapaaehtoinen palveluihin hakeutuminen voi käynnistää heti ensimetreillä rikosprosessin? Miten tämä motivoi hakemaan apua? Miten rangaistusten ankaroittaminen tässä kohtaa auttaa ja ennen kaikkea, ennaltaehkäisee?

Tilastoja tarkasteltaessa voimme havaita, että vuonna 2022 lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä ilmoitettiin 2 380, tämä on 13,9% enemmän kuin edeltävänä vuonna. Määrä on ollut nousujohteinen jo useita vuosia. Alaikäiset seksuaalirikosten tekijöinä on myös kasvanut vuosittain, vuonna 2022 alaikäisiä tekijöitä oli 545. Seksuaalirikoksista uutisoidaan viikkotasolla toistuvasti, jopa runsaasti. Miten tämä heijastelee yhteiskunnan tilaa? Onko seksuaalirikoksista tullut normaali osa elämää? Tarvitsemme kipeästi seksuaalikasvatusta niin lapsille kuin aikuisillekin. Tarvitsemme asennemuutoksen, ymmärrystä suostumuksesta ja tukea ennaltaehkäisevästi. Mihinkään näistä tarpeista ei vastaa rangaistusten koventaminen.

IL:n jutun mukaan ministeriö ehdottaa rangaistusten koventamisen sijaan vapaaehtoisia toimia, kuten seksuaalirikollisille ja käyttäytymisestään huolestuneille tarkoitettuja hoito-ohjelmia. Tämä on erinomaisesti linjassa maamme jo vuonna 2011 ratifioiman Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (88/2011) kanssa. Yleissopimuksessa on säädetty ennaltaehkäisevistä interventio-ohjelmista ja toimenpiteistä lausumalla, että henkilöillä, jotka pelkäävät voivansa syyllistyä kyseisen sopimuksen perusteella kriminalisoituun rikokseen, on oltava mahdollisuus päästä tehokkaisiin ennalta ehkäiseviin interventio-ohjelmiin tai -toimenpiteisiin, jotka on suunniteltu rikoksentekoriskin arvioimiseksi ja ehkäisemiseksi. Maininnan arvoinen sopimus on myös Euroopan neuvoston Istanbulin yleissopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 2015. Tässä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseen pureutuvassa sopimuksessa ratifioineet maat sitoutuvat toteuttamaan tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet ottaakseen käyttöön tai tukeakseen ohjelmia, joiden tarkoituksena on opettaa perheväkivallan tekijöille väkivallatonta käyttäytymistä henkilösuhteissa, jotta väkivallan uusiutuminen saataisiin estetyksi ja väkivaltaisia käyttäytymismalleja muutetuksi. Sopimuksessa tuodaan esille myös sellaisten hoito-ohjelmien toteuttaminen, joilla estetään erityisesti seksuaaliväkivallan tekijöitä uusimasta rikoksiaan.

Tekijöille ja potentiaalisille seksuaaliväkivallan tekijöille tarjottavien palveluiden tärkeys on kattavasti tunnustettu seksuaaliväkivallan ehkäisyssä, niin lastensuojelullisesta, kuin ihmisoikeudellisesta näkökulmasta laajemminkin. Tehokkaat interventio-ohjelmat tulisi siis tarjota henkilöille, jotka pelkäävät syyllistyvänsä seksuaalirikoksiin.  Tällä hetkellä arvokasta ennaltaehkäisevää työtä tekevät järjestöt, joilla on tässä ajassa kova huoli rahoituksensa turvaamisesta. Valtioneuvoston vuonna 2021 julkaisemassa tutkimuksessa Seksuaalirikosten tekijät, tekotilanteet ja ennaltaehkäisemisen mahdollisuudet todettiin seksuaalirikoksia ennaltaehkäisevien hankkeiden toiminnan resurssien turvaamisen olevan järkevää. Tutkimuksessa nostettiin esiin esimerkiksi seksuaalirikoksista sakkorangaistuksella selviävät, jotka saattavat jäädä kokonaan vaille apua ja tukea ilman sekundaaritason palveluiden ohjaamista.

Julkisin varoin kustannetaan toki tälläkin hetkellä Rikosseuraamuslaitoksen taholta kuntoutusta osalle seksuaalirikoksesta tuomituille, mutta tämä kattaa varsin pienen osan tuen tarvitsijoista, ja mikä merkittävintä, näissä tilanteissa ainakin yksi teko on jo tapahtunut. Me Seritatyössä tarjoamme matalankynnyksen apua jo silloin, kun henkilö on vasta huolestunut ajatuksistaan tai esimerkiksi seksuaalisesta kiinnostuksestaan lapsiin ja tarvitsee apua toimiakseen niin, ettei kenenkään rajoja ylitetä. Asiakkaina on myös tuomiotaan suorittavia henkilöitä ja vapautuneita, jotka tarvitsevat laajempaa ja pidempikestoisempaa tukea. Seritatyössä voimme esimerkiksi toteuttaa Uusi Suunta-yksilökuntoutusohjelmaa näiden asiakkaiden kanssa, sekä tarjota ohjelmatyöskentelyä jo oikeuskäsittelyä odottaessa, vapautumisen jälkeen ja myös tapauksissa, joissa asia ei ole rikosoikeudellisesti edennyt. Ohjelmatyöskentelyä voidaan myös tehdä käyttäytymisestään tai kiinnostuksestaan huolestuneiden kanssa.

Tunnistamme työmme kautta, että henkilöt joilla on huoli omasta seksuaalisesta kiinnostuksesta tai käyttäytymisestä, tarvitsevat tukea ja avun piiriin hakeutuminen on maassamme hankalaa. Vain järjestökentällä voi asioida anonyymisti ja palveluntarjoajia on vähän. Tällä hetkellä asiakasryhmien parissa maassamme työskentelevät Seritatyö, Välitä!-seksuaaliväkivaltatyö, SeriE-hanke ja Road-Kohti rikoksetonta elämää-hanke. Me Seritatyössä olemme valmiita jakamaan asiantuntijuuttamme myös kansallisten palveluiden kehittämisessä.

Tarvitsisimmekin aikaa, resursseja ja riittävää tahtotilaa, jotta hoitoketjut ja ennaltaehkäisevä työ kaikessa laajuudessaan pääsisi Suomessakin kestävämpään tilanteeseen. Miten voisimme aidosti ja kestävästi ennaltaehkäistä ja estää seksuaalirikoksia? Sillä kustannuksella, minkä rangaistusaikojen pidentäminen ja jälleen käynnistettävä seksuaalirikoslain säädännön uudistamistyö veisi, saataisiin aikaan mullistavia parannuksia ennaltaehkäisevässä tekijätyössä, seksuaaliväkivaltaa käyttäneiden henkilöiden kuntoutuksessa, hoitopolkujen juurruttamisessa ja palveluiden maantieteellisessä kattavuudessa. Miten rangaistusten koventaminen voisi vähentää uhrien syvää inhimillistä kärsimystä? Mihin sijoitamme kasvavan joukon alaikäisiä tekijöitä? Miten tärkeänä maassamme nähdään se, että voimme tarjota tukea toisten rajoja kunnioittavaan käytökseen?

Yhteistyöterveisin

Seritatyön seksuaaliväkivaltatyön asiantuntijat

Anu Heikkinen ja Minja Lappalainen

Seritatyö julkaisee elokuussa 2023 Minja Lappalaisen kirjoittaman ammattilaisille suunnatun menetelmäoppaan Seksuaalisten rajojen tunnistamisen ja vahvistamisen tueksi. Oppaassa avataan tutkimustietoon pohjautuen seksuaaliväkivallan tekoja tehneiden asiakkaiden, sekä seksuaalisesta kiinnostuksestaan tai käyttäytymisestään huolissaan olevien asiakkaiden tuen tarpeita, kerrotaan hoito- ja kuntoutuspalveluiden tilanteesta maassamme​ ja esitellään harjoituksia, joiden avulla vahvistetaan mm. asiakkaan tiedostamisen ja valitsemisen kykyä​.

Seksuaalisuutta loukkaava väkivalta haavoittaa yksin Suomessa vuosittain tuhansia henkilöitä, ja tiedämme, että näitä haavoittavia ja traumatisoivia tekoja jää yhä tänäkin päivänä paljon piiloon. Tekojen haavoittavuus yltää laajalle, eikä rajoitu ainoastaan uhrien kärsimykseen. On tärkeää muistaa, että jokainen ehkäisty seksuaaliväkivallan teko säästää suuren määrän inhimillistä kärsimystä niin uhrien, tekijöiden kuin heidän molempien läheistensäkin tahoilta. Myös turvallisuuden tunne yhteisöissämme pysyy tällöin ehyempänä.  Jos ajatellaan seksuaaliväkivallan tekijää, voidaan ajatella, että sisäistä turvallisuuden tunnetta nostavat ymmärryksen saaminen oman seksuaaliväkivaltaisen toiminnan taustalla olevista tekijöistä, haitallisista toimintamalleista ja tarpeista. Näiden tekijöiden ja tarpeiden nimeäminen ja tunnistaminen tekee asiasta käsiteltävän ja käsitettävän ja mahdollistaa oikein toimimisen vahvistamisen.

Turvallisen ja jokaisen ihmisen ihmisoikeuksia kunnioittavan yhteiskunnan vahvistamiseen tarvitaan kuitenkin meistä jokaista. Pohjalle vaaditaan kattavaa seksuaalikasvatusta, joka ei ole ainoastaan jonkin ehkäisyä, vaan myös positiivisen seksuaalisuuden vahvistamista. Seksuaalikasvatuksella voidaan lisätä tietoa, vaikuttaa asenteisiin ja toisaalta myös estää vahingollisia asenteita. Oikea tieto mahdollistaa omien seksuaalisten rajojen tiedostamisen ja puolustamisen ja vastavuoroisesti tukee muiden rajojen kunnioittamisessa. Seksuaalikasvatukseen kuuluu myös jo nuorillekin suunnattuna seksuaaliväkivallan käsittelyä, mutta ei ainoastaan suojelukeskeisesti uhripositiosta käsin. On tärkeää muistaa, että joukossa voi olla myös henkilöitä, jotka ovat rikkoneet toisten seksuaalisia rajoja. Monipuoliseen seksuaalikasvatukseen tulisi sisältyä tietoa myös usein vaikeammiksi koetuista aiheista, kuten lapsikohteisesta seksuaalisesta mieltymyksestä. On hyvä muistaa, että usein lapsikohteinen seksuaalinen kiinnostus havaitaan jo nuoruudessa. Merkittävää voi olla asian kanssa painivalle nuorelle ihan jo sen kuuleminen, että kyseessä on seksuaalinen mieltymys, johon ei nykytiedon mukaan voi itse vaikuttaa, mutta sen kanssa elämiseen voi saada apua ja on mahdollista elää hyvää elämää ilman, että koskaan rikkoisi kenenkään seksuaalisia rajoja. Mieltymyksen, seksuaalisen mielen ja tekojen irrottaminen toisistaan kaikilla tasoilla, myös erilaisista fantasioista puhuessa, olisi tärkeää. Yhteyksiä voi olla, tai voi olla olematta. Mielihalu tai mieltymys ei ole start-nappi, joka päättää miten toimimme. Toimintaa edellyttää ajatus ja valinta ja tahtikapuloissa on yksilö itse, kokonaisena ihmisenä.

Seritatyö on Oulun ensi- ja turvakoti ry:n ja Vuolle Setlementti ry:n yhteinen työmuoto. Seritatyössä ollaan aloitettu seksuaaliväkivaltaa ennaltaehkäisevä matalan kynnyksen niin sanottu tekijätyö vuonna 2016 ja tätä edelsi vuonna 2015 pilottihanke, jossa kartoitettiin matalankynnyksen palveluiden tarpeita. Seritatyössä on kehitetty matalan kynnyksen palveluita henkilöille, jotka ovat tehneet seksuaaliväkivallan tekoja ja henkilöille, jotka ovat huolissaan omasta seksuaalisesta kiinnostuksestaan tai käyttäytymisestään. Yksi iso asiakasryhmä on esimerkiksi lapsikohteisen seksuaalisen kiinnostuksen omaavat henkilöt. Kokonaisvaltainen seksuaaliväkivaltaa ennaltaehkäisevä työ huomioikin myös ihmiset, joilla on kohonnut riski seksuaaliväkivallan tekoon ja jotka ovat huolissaan seksuaalisista mieltymyksistään, ja se pyrkii vaikuttamaan siihen, ettei seksuaalisten rajojen ylityksiä tapahtuisi.

Nyt elokuussa julkaistavassa Menetelmäoppaassa Seksuaalisten rajojen tunnistamisen ja vahvistamisen tueksi, avataan näiden asiakasryhmien kanssa työskentelyä ja tuodaan esille erilaisia lähestymistapoja, joista voi olla ammattilaiselle hyötyä tärkeässä kohtaamistyössään. Oppaassa avataan tutkimustietoon pohjautuen asiakkaiden tuen tarpeita, sekä kerrotaan hoito- ja kuntoutuspalveluiden tilanteesta maassamme. Lisäksi kirjoittaja esittelee asiakastyöhön tuottamiaan menetelmiä, joiden avulla vahvistetaan muun muassa asiakkaan tiedostamisen ja valitsemisen kykyä. Harjoitteet ovat syntyneet asiakasryhmässä korostuvien teemojen ympärille, ja ne on menetelmäoppaassa selkeyden vuoksi jaettu neljään eri kategoriaan: addiktoituneen seksikäyttäytymisen hoitoon, rajojen tunnistamisen haasteiden käsittelyyn, toimintayllykkeiden hallinnan haasteiden käsittelyyn ja oman seksuaalisen mielihalun hyväksymisen haasteiden työstämiseen. Lisäksi kirjassa on selviytymiskeskeisen asiakastyön lopetteluvaiheeseen tarkoitettu harjoite, jossa koostetaan yhteen työskentelyä ja asiakkaan jatkosuunnitelmia. Esille tuodaan myös työntekijöiden mielenterveyden tukemisen ja työhyvinvoinnin edistämisen erityispiirteitä seksuaaliväkivaltaa ennaltaehkäisevässä työssä. Menetelmäopas on osa Seritatyössä tehtävää työskentelymenetelmien kehittämistä ja tiedon jakamista ammattilaisille.

Muistakaamme kuitenkin, että tärkein kaikista menetelmistä on aito kunnioittava läsnäolo kohtaamistilanteissa. Se on arvokkaimpia asioita, jonka toiselle ihmiselle voimme antaa ja perusta hyväksytyksi tulemisen kokemukselle. Asiat, joita Seritatyön asiakastapaamisilla käsitellään, ovat monelle oman elämän vaiettuja ja kätkettyjä kipukohtia, ja niihin apua hakeva ansaitsee kaiken kunnioituksen ja luottamuksen.

Onnistuneita ja oivallisia kohtaamisia jokaiselle toivoen

Minja Lappalainen

Seritatyö

Oulu

Millainen on sinun katseiden historiasi? Oletko saanut osaksesi lempeitä katseita vai tunnetko ulossulkevien katseiden voiman? Arvostavan kohtaamisen tarve on rakennettu meidän sisimpäämme, siitä syntyy ihmisyys. Miksi inhimillinen ja arvostava kohtaaminen ei ole väärin silloinkaan, kun ihminen on rikkonut toisen rajoja tai on sen riskissä? Rajoja ylittävät teot on tuomittava, mutta ihmisarvo on säilytettävä. Jos jatkamme väärinnähdyksi tulemisen kierrettä, kadotamme ihmisen ja samalla hänen kykynsä valita toisin. Kasvatuspsykologian professori, opetusneuvos Niina Junttila on tutkinut yksinäisyyttä eri elämäntilanteissa ja tuo hyvin esille teoksissaan, miten ostrakisointi eli ulossulkeminen vaikuttaa yksilöön ja yhteiskuntaan mm. sisäisen turvallisuutemme riskinä. Seritatyössä on kokeiltu vuoden 2022–2023 aikana Voimauttava valokuva työmenetelmää. Menetelmän vaikuttavuus perustuu katseeseen ja ihmisten väliseen yhteyteen. Tämä blogikirjoitus nostaa esille menetelmään liittyvän arvostavan katseen voiman. Asiakastapaus on häivytetty tunnistamattomaksi ja asiakkaan omien kokemuksien anonyymiin jakamiseen on lupa.

Sanoina näyttöruudulla sinut ensi kertaa kohtasin, ilman nimeä, ilman kasvoja, ilman ääntäsi ja läsnäolosi tuomaa energiaa. Kirjoitit viestin, johon kerroit keränneesi kaiken rohkeutesi. Kerroit avun tarpeestasi ja häpeästäsi – kerroit olevasi niin yksin. Olin kiitollinen, että olit rohkaissut mielesi ja hakenut apua. Tuli hetki, kun sain kuulla äänesi. Näkyväksi tuleminen pelotti sinua, kun niin moni ovi oli edestäsi sulkeutunut. Tuli pitkä hiljaisuus, kunnes kerroit, että oman elämäsi katseiden historia oli tummanpuhuva ja sen alle oli täytynyt jäädyttää omatkin tunteesi. Torjutuksi tuleminen oli ollut vankilasi, jossa olemassaolon oikeutusta ei ollut. Torjunut olit myös itse itsesi ja sulkeutunut valheellisen minuuden alle. Se oli ollut selviytymiskeinosi.

Saamasi stigman herättämän inhon vuoksi, jouduit sanoittamaan totuutesi itsestäsi valheeksi apua hakiessasi. Näin tulit kuulluksi, näin tulit nähdyksi, sait olla jollekin edes hetken ihminen – mutta et todellinen. Muunnetun totuuden vuoksi apukin meni sivuraiteille. Tämä kuristi edelleen kurkkuasi, että yhteiskunnassamme koit oman olemassaolosi niin pelottavaksi, ettei sitä ollut vara sanoiksi pukea.

”Kuka olet, saamiesi leimojen alla?” kysyin. Sanoit, että diagnoosein ja hoitohistorian värittämänä tarinasi oli aina kelvannut. Halusin raaputtaa lempeästi pintaa ja tehdä sinut todeksi omana itsenäsi. ”Oletko se todellinen sinä, onko se oma tarinasi?” jatkoin kysyen. Olit hämmentynyt ja aioit jäädä miettimään, kerrotko omaa tarinaasi. Kyse ei ollut siitä, että epäilisin hoitoosi osallistuneita tai tehtyjä diagnooseja. Ei, kaikkea muuta. Kyse oli siitä, kuka määritti oman elämäntarinasi, tunnetarinasi ja kenellä oli valta siihen. Samalla jäin miettimään sanojasi. Kuinka voisimmekaan kohdata omat pelkomme niin, että ihmisten avunpiiriin hakeutuminen ei estyisi? Kuinka pystyisimme erottamaan teot ja ihmisen? Rajoja ylittävät teot on tuomittava, mutta ihmisyyttä ei.

Tästä alkoi yhteinen matkamme, jonka päähenkilö olit sinä, kanssakulkijana minä. Valta-asetelmat purettiin, jäi tilaa vuoropuheluun ja oikeudellesi määritellä itse itsesi. Nämä ovat voimautumisen käsitteen sisältämät ehdot ja eettiset raamit Voimauttava valokuva työmenetelmälle. Menetelmän lähtökohtana on tietoisesti hyvän näkyväksi tekeminen. Hyvää ei tarvitse keksiä, vaan se löytyy prosessissa mukana olevien ihmisten ydinitsen kokemuksen vahvistumisen myötä. Menetelmässä ei kehitetä asiakasta, vaan työntekijän kykyä katsoa häntä asiakkaan omasta maailmasta käsin. Menetelmän vaikuttavuus perustuu katseeseen ja ihmisten väliseen yhteyteen.

Tänään katsot minua silmiin. Jaamme yhdessä tämän hetken, arvostavan yhteyden. Kerrot minulle, että et uskonut, että ”sinunlaiselle on hoitokeinoa”. Sanot, ettet ollut mahtunut niihin raameihin, joihin sinua oli yritetty aiemmin ahtaa. Se tuntui sinusta ihmeeltä, että sait ottaa toimijuutta omaan elämääsi ja määritellä itse itsesi. Sanoin, että ei sinua tarvitse korjata, vaan yhteyttäsi toisiin ihmisiin. Yhteyden avulla olet löytänyt takaisin itseesi. Olet koonnut pala palalta oman elämäsi tunnetarinan ja sinulle merkitykselliset asiat näkyväksi toiselle ihmiselle. Olet tehnyt itsestäsi todellisen. Näissä hetkissä syvä luottamus on saanut tilaa rakentua. Häpeän taakka on keventynyt myötätunnossa ja olet kohdannut syyllisyytesi. Pystyt näkemään asioita sekä yhteiskunnallisesta että itsesi ja toisen näkökulmasta.

Tie ei ole ollut helppo, mutta helppoa tietä et odottanutkaan. Jokaista epätoivon hetkeä olet katsonut silmästä silmään, ja samalla pelännyt hukkuvasi ahdistavien tunteiden voimaan. Periksi et ole antanut, vaan olet halunnut valita toisin. Kerrot, ettet koe enää tarvetta hallita elämää itse määrittelemällä vallalla tai kätkeä pelkojasi toisen rajoja ylittävään käytökseen. Sanot, ettei siitä seuraa hyvää sinulle itsellesikään. Kerrot tuntevasi tasavertaisuutta suhteessa toisiin ihmisiin. Kerrot tuntevasi todellisen itsesi, kun oma äänesi on kuultu. Sanot henkesi kulkevan jälleen, kun ihmisyydelle jää tilaa boxien ulkopuolelta.

Kiitos luottamuksestasi, että olen saanut olla hetken kanssakulkijanasi elämänmatkalla.
Olet opettanut minulle, mitä on ihmisyys ja mitä se ei ole.

Kaisa Laiti
Seritatyö, Oulu

Lähteet:
Junttila, N. 2022. Yksinäisyyden monet kasvot. Tammi.
Työpajamateriaali @Miina Savolainen
– Voimauttavan valokuvan ammatilliset perusteet 10 op 12.9.2016–23.5.2017
– Voimauttavan valokuvan Perhetyökalu 4 op 11.3.–13.12.2022